15 versostolaista osallistui 30.10 NY Job Shadow -tapahtumaan. Päivä oli nimensä mukaisesti suuren johtajan varjona kulkemista hänen työpäivänsä ajan. Kullakin nuorella NY-alumnilla oli oma johtajansa, ja yrityksiä esiintyi laidasta laitaan.
Takaisinkelaus päivän alkuun, kello 9.15:
Astun Fennian ovesta sisään. “Huh, jännää, apua, onko mulla hikinen käsi? Noh, eipä sillä enää oo väliä, se tärisee jo. Pieni hikijana mun perässä on sitäpaitsi ihan okei, tärkeisiin juttuihin kuuluu jättää jälki”, ajatukset huutavat pääni sisällä. Sivuutan ne ja kävelen itsevarmana tiskille, josta voi ilmoittautua johtajan tavattavaksi. En kuitenkaan ehdi kuin laittaa Vierailija -lapukkeen paitaani kiinni, kun huomaan jo johtajan astuvan sisään. “Sinäkö oot Fanni? Sori kun kesti, lento myöhästy vähän”, tummahiuksinen mies, nimeltään Kimmo Hyvärinen kertoo ja ojentaa kätensä. Hän kättelee itsevarmasti.
Päivän aikana opin paljon johtajuudesta: Aikataulu on kiireinen ja tiukka. Käytöstävät ja ystävällisyys ovat hurjan tärkeitä. Pienestäkin paikasta voi ponnahtaa maailmalle. Viimeisimmän noista opin, kun olin juuri latonut suuni täyteen herkullista ruokaa, kun johtajani johtajakaveri pääsi yllättämään; hän kysyi kysyi kesken ruokailun, mistä olen kotoisin.
Katsoin häntä silmiin posket pullollaan, silmät ammollaan, ja mietin nopeaa ratkaisua suussani muhivaan ruokaan. Päätin hymyillä, mutta se ei tuottanut tulosta, koska näytin ennemminkin joulupöydän täytetyltä kinkkupossulta, kuin ystävälliseltä naisen alulta. Täytyi siis vain niellä hiljaisuudessa lihanpalat alas. Kivulias lihäköntti kurkussani, hymy huulillani, kerroin olevani Haapajärveltä. Yllätyksekseni hänkin yskäisi ja nosti katseensa ihmetellen. Hän kertoi, että on kotoisin samalta pikkupaikkakunnalta kuin minä. Olin yllättynyt, ja ajattelin, että tämän täytyy olla jokin enne. Ajan saatossa olen kuitenkin joutunut pettymään – sama kylläinen kinkkupossu elää minussa yhä edelleen.
Opin myöskin sen, että ei kannata nyökytellä tyytyväisenä menemään, jos ei tosiaan ymmärrä mitään. Kokoukset olivat täynnä finanssialan sanastoa, ja minä tyytyväisenä nyökkäilin menemään ja kerroin heille ajatuksiani. Jo ensimmäisissä kokouksissa minulle kuitenkin huomautettiin, että tämä taitaa olla sinulle yhtä selkeää kuin ufotiede. Hiljenin, mietin hetken ja katsoin johtajaa silmiin. ”Jep, olen samaa mieltä”, totesin lopulta tyynesti. Otin opista vaarin, ja kun minulta viimeisessä kokouksessa kysyttiin mielipidettäni, kerroin suoraan, että en oikeastaan ymmärtänyt yhtään mitään äskeisestä keskustelustanne.
Päivä toi mukanaan paljon oivalluksia ja “wow” -reaktioita. Vaikka kaikilla olikin erilainen päivä, löytyi niistä myös yhtenäisyyksiä.
Näitä oppeja Versostolaiset päivän aikana oivalsivat:
“Suuryritysten johtajat ovat ihan tavallisia ihmisiä.”
-Aaro Kinnunen
“Paras johtamistyyli on ihmisen kohtaaminen aidosti sellaisena kuin hän on.”
-Viivi Myllymäki.
“Kiireisenkin päivän aikana kannattaa keskittyä siihen mitä on sillä hetkellä meneillään. Esimerkiksi ruokatauolla keskitytään ruokailuun.”
-Jaakko Kujala.
“Verkostot ovat tärkeitä.”
-Nuutti Liukko.
“Opiskele englantia. Tarvitset sitä tulevaisuudessa paljon, jos johtajaksi aiot.”
-Jonna Niemikorpi.
“Sosiaaliset taidot ovat todella tärkeitä tulevaisuuden työelämässä”
-Weera Hietala.
“Tiedon jako on ainut tapa sitouttaa ihmiset.”
-Aino Tissari.
“Töitä joudutaan tekemään paljon, että me saamme sähköä pistorasiaan”
-Juliaana Pakkala
“Palaveri voidaan pitää todella tehokkaasti”
-Nikolas Isopahkala
“Omalla persoonalla selviää mistä vaan. Menestystä ja kehitystä tavoitellessa matto vedetään jalkojen alta melko nopeasti, jos yrität olla jotain, mitä et oikeasti ole.”
-Artturi Ahola.
“Ei kannata tyytyä siihen huonoon vähäiseen ratkaisuun. Maailma on täynnä hyviä työpaikkoja ja sinä voit saada sen, kunhan olet aktiivinen.”
-Andreas Ahola
“Ei tarvitse vielä tietää mitä isona tekee. Lopullinen työpaikka voi olla monen muuttujan suhde.”
-Emilia Tölli
“Pyri näkemään jokainen päivä mahdollisuutena luoda ja oppia uutta. Jokaisessa päivässä on jotain ainutlaatuista, kaavoihin kangistuneisuus tekee nopeasti arjesta harmaata.”
-Leo Pelkonen
-Fanni Savola